Tää ikuisuustauon jälkeinen tokoinnostus on kestäny jo yli kaks viikkoa, huh! Nyt kun kestäis sinne syksyyn asti, että päästään kokeisiin. Pitää ostaa uus noutokapula koska Silkkinenäsoppa ei voi nostaa sorvattua hiekalta ettei nenä likaannu vaan riiputtaa vinosti etuhampailla.. Muuten osaa kyllä nostaa hienosti. Kaukoista on vihdoin alkanu hävitä istumisen hitaus ja seuraaminenkin näyttää välillä ihan hyvältä. Jäävät ja luoksari on valmiit ja paikallamakuukin jo suht ok. Eilen illalla käytiin läheisen koulun kentällä missä jotku pojat intoutu viheltelemään koirille makuun aikana, eikä Soppa tai Arttu vilkassukaan sinne päin. Tänään käytiin toisella lähikentällä ja Linkakin pääs mukaan. Köytin sen kentän laitaan odottamaan vuoroaan, niin eikö se kiskonu päänsä löysällä olleen pannan läpi ja tullu ympärille rallaamaan rinkiä. Otettiin sitten makuu niin, että koirat makas ja minä metsästin Linkan takasin narun jatkoks. Sen mielestä oli vaan kamalan kivaa juosta makaamaan komennettujen koirien ympärillä.. Mutta hienosti So pysy siitä huolimatta, kerran nous leuka, mutta laski heti käskystä takasin!

Eilen tokoilujen jälkeen Soppa alotti ihme rähinän kun pääs vihdoin Arttua moikkaamaan. Ensin mateli kyllä tuttuun tapaansa häntä heiluen toisen huulia lipomaan, mutta mutta.. Ja Arttuhan on yks Sodan parhaista kavereista. Soppa sai kyllä melkosesti huutia ja kohta yritti uudestaan mennä niin ajoin sen kokonaan pois. Nolona se paineli läheiseen jalkapallomaaliin muka piilosta kurkkimaan kun paijailin sydämistynyttä Arttua. Kotiin lähtiessä hipsi varovasti perässä ja kun kutsuin luo niin oli niin nöyrää poikaa, että.. Tänään ei ollu tietookaan enää rähinöistä. Ihme koira (ja mun viimenen uros).