Paimenpuuhissa

Eilen alotettiin kesän toko-projekti makuulla ja kaukoilla, eli Sopalle avoimen liikkeet siihen kuntoon, että kehtaa kisoihin viedä. Syksyllä yritetään saada viimeinen alokkaan ykkönen jota oon säästelly kunnes uskalletaan seuraavaan luokkaan. Sitten vaan suoraan avoimeen mahdollisimman pian, ettei tuu tämmöstä kisataukoa. Ei avoimestakaan muuta puutu kun paikallamakuu ja muut liikkeet onkin hiomista vaille valmiita. Päätin, että virallisiin ei mennä ennen kun Soppa makaa varmasti leuka tassujen välissä maassa, eikä siis pääse naapureita kuikuilemaan.

Doriskin opetteli käyttämään mun vanhaa kirjotuskonetta, siitä latailen jossain välissä videon nettiin ja lisään tähän.

Viime maanantaina lähdettiin koirien kanssa Kuttukuuhun paimennusleirille, jolla Linka yllätti kaikki aivan täydellisesti. Se meni urheasti pyöröaitaukseen ja Sinikka oli sitä mieltä, että se paimenti ihan kun ois tehny sitä aina. Linka vaan arpoi sitä, halusko se paimentaa niin kun me sitä ohjattiin, vai ei. Linka ei hätkähtänytkään edes kun ääntä korotettiin ja sille laitettiin paineita. Aitauksesta kun tultiin, se antoi muiden silitellä itseään eikä yhtään jännittänyt, annoin hihnankin toiselle ihmiselle ja se lähti tuosta vaan mukaan eikä pelännyt. Lampailla se ei stressannut tippaakaan, vaan rentoutui täysin heti ekalla kerralla, toisin kuin suurin osa ("oikeista paimenista"). Sai Sodakin kovasti kehuja, mutta siltä osattiin jotain odottaa kun on kuitenkin virallisesti paimenkoira.

Tämän videopätkän alussa ollaan ehkä sekuntti tai pari sitten astuttu Linkan kanssa aitaukseen ja vaikka Linka ei alkuun vilkaissutkaan lampaita, ne lähti heti liikkeelle (mitä ei tehneet muiden koirien kanssa) ja taustalta kuuluu Sinikan ensimmäinen kommentti.

Sitten Sopan paimentouhuja. Soda vaati mut vielä tueksi taakse, mutta myöhemmin kokeiltiin myös niin, että oltiin sen kanssa kahdestaan ja hyvin se meni sitten, kun lakkasin säätämästä sen sauvan kanssa