Tänään lähdettiin aamusta Sopan kanssa kahdestaan ajelemaan Ristiinaan Hertan luo ja Äitiä hakemaan pois. Annoin tuntia ennen lähtöä lähes täyden annoksen sapuskaa, eikä silti oksentanut matkalla. Ehkä se maha rupeaa pikkuhiljaa vahvistumaan, ripuliakaan ei oo ollu enää niin usein kun aiemmin.

Matkalla poikettiin moikkaamassa yhtä tuttua toisella puolella Ristiinaa ja silti oltiin etuajassa perillä. Riittaa ja Äitiä odotellessa Soppa sai juosta Hertan kanssa pihalla ja kyllähän ne pistelikin... Aina välillä otin Sopan hetkeksi terassille harjattavaki. Testailtiin Hertan furminaattoria, ja kyllä sitä karvaa lähti! Nyt on iso pussi karvaa tallessa ja koirasta lähtee varmasti vielä toinen kun vain harjailee. Koirat rymisteli keskenään varmaan tunnin, ja sitten heiteltiin vielä frisbeetä ja palloa vähän ennen kun lähdettiin.

Kotimatkalla piti tietysti poiketa Mikkelin kautta ostamassa oma furmi matkaan, että saadaan karvat kuriin. Soppa nukku kotiin asti ja sitten se olikin taas valmis touhuamaan.

Vartin päästää Tiina tuli Artun kanssa hakemaan meidät kyytiin ja mentiin hallille, mistä lähdettiin Taunon kanssa jäljestämään vähän matkan päähän. Osanotto oli huikea, minä, Tiina ja koirat ja Tauno pitämässä. Seuraavalla kerralla on onneksi tulossa useampi, että päästään ottamaan myös hakua.

Ennen ollaan otettu hakua namien kanssa, mutta nyt sidottiin koira puuhun kiinni, innostettiin vähän leikkimään kepillä tai lelulla tai millä haluttiin ja tallattiin lyhyehkö jälki ja piilotettiin esine päähän. Odoteltiin hetki ja lähdettiin sitten jäljestämään.

Jotenkin aattelin, ettei Soppa vaivaudu edes nenäänsä maahan pistämään kun aina etsii kaiken silmillä, mutta nytpä se jäljesti aivan älyttömän hienosti! Niinkun ei ois koskaan muuta tehnykkään. Ekalla jäljellä oli esineenä narulelu ja sillä leikin sitten lopuksi.

Toisena tehtiin vähän pidempi jälki. Vähän yli puolen välin laitettiin keppi esineeksi, sitten tehtiin mutka ja loppuun narulelu. Taas So jäljesti älyttömän hienosti, mutta meinas jatkaa suoraan kepin yli. Ei hoksannut, että se oli se etsittävä. Näytin sitten sille sen kepin ja palkkasin ja sitten se innostui siitä että ai tätä me haettiin! Jatkettiin jälkeä ja narulelun nappasi taas itse piilosta ja oli tosi ylpeä ja iloinen mies.

Jätettiin tällä kertaa reenit siihen, ja ens kerralla toivottavasti saadaan hakua otettua, kun Varkauteenkaan ei muutamaan viikkoon päästä reenailemaan.