Soppa pääs vihdoin paimentamaan Kuttukuuhun. Kävi kuitenkin vähän hassusti, mailissa olin saanut tiedon, että kuun ensimmäisenä maanantaina alkaa, mutta siinä oli virhe ja oikeesti alkaiskin vasta viikon päästä.

Me päästiin kuitenkin mukaan paimentamaan, tosin vähän hankalampi aloitus kuin normaalisti... Mentiin suoraan metsään vuohien kanssa, ei siis lampaiden. Mukaan lähti apukoira Vivi ja viidennellä kurssikerralla käyvä Tomu, joka oli sillon kerran myös meidän peko-reeneissä.

Alussa mentiin liinassa vähän matkaa. Soda laahusti nenä kiinni Tomun takapuolessa, ja Tomu koitti siitä huolimatta kovasti paimentaa ja välillä ärähteli Sopalle. Sinikka selitti, että se on joku sijaistoiminto, kun ei oikein tiennyt vielä mitä niille elukoille pitäis tehdä. Välillä kuitenkin vilkuili niitä. Sinikka oli sitä mieltä, että muutama kerta menee varmaan siinä vouhatessa ennen kun syttyy, tai yleensä on kuulemma niin.

Otettiin liina pois ja So sai mennä vapaana. Yritti edelleen Tomun perässä, mutta välillä nosti muutaman takaisin laumaan kun meinasivat jäädä jälkeen. Kierrettiin metsälenkiltä peltoa kohti, kun koirat hukkas koko lauman... Kolme paimenkoiraa ja kaikki vuohet kateissa. Kyllähän ne sitten navetasta löyty ja siinä välissä koirat kävi pulahtamassa ruostevetisessä lammessa, ja matka jatkui pellolle.

Pellolla Soda alko kunnolla kiinnostumaan vuohista, alko välillä näyttää jopa ihan oikeelta paimennukselta. Meno oli aika epävarmaa ja välillä meni räkyttämään Tomulle ja välillä vuohille. Pyörittiin siinä hetki ja sitten pidettiin taas tauko, niitä oli ollut metsässä myös muutama.

Kun päästiin pihan viereiselle pellolle, Soppa äkkäs Barbin. Barbi on siis isomahainen minisika, joka pyörii vapaana alueella. Siellä se keräili voikukkia pellolta. Soda kävi sitä moikkaamassa ja palas sitten taas hommiin.

Pidettiin taas tauko ja Tomu lopetti siinä. Soda karkas pari kertaa pihalle, paineistu liikaa ja päätti että nyt riitti. Tuli takasin ja sain kolinapurkin, minkä avulla sitten pidettiin sitä ruodussa. Aina kun meinas lähteä, heitettiin purkki jalkoihin tai kolautettiin. Heti rupes homma toimimaan paremmin.

Soda pysy hirmu hienosti lauman takana, väkytti vaan aivan kamalasti. Vauhti rupes kiihtymään liikaa, ja sitä ruettiin sitten myös purkin ja käskyn avulla pitämään ruodussa, samalla tavalla myös väkytystä. Sitten lopetettiin siihen.

Lopuksi Sinikka sanoi, että Soda sytty hirmu hienosti jo nyt, että siitä tulee vielä hyvä. Pellon laidalla oli myös muita odottamassa, ja nekin oli sitä mieltä, että näytti oikeesti jo paimennukselta. Joku sanoi myös, että ihan kun koiralla ois päässä menny jotain piuhoja yhteen ja tajunnu, että täähän on mun työ!

Täytyy varmaan majottaa pari lammasta tuohon kerrostalon kellariin kun on kerran näin hieno paimen...